Nyt vast tajuun kuinka paljon arvostan mun frendei, en ehkä osaa näyttää niille et oikeesti välitän mut silti välitän. Ne on mulle kaikki kaikessa, en osaa näyttää et välitän koska must ei oo ikin välitetty tai sit kukaa ei vaa näytä sitä. On ihan tajuttoman hauskaa olla taas hyväl tuulel, sain purettuu mun vihan ja vittumaisuuteni erääseen henkilöön koska se ansaitsi sen. Ettäs kehtaa kohdella ihmisiä niin. Sovittii Mirkan kaa et jos se henkilö alkaa vittuilee tai haukkuu viel kerrankin niin Mirka tulee sit ja vetää sitä turpaa, ja siitä muijasta lähtee voimaa.

Tänää oli muutenkin aika upee päivä. Mutsi vaa lähti dokaa ja chillailin vaa jossai tuol Aurinkolahes ja Vuokis, ajeltii frendin kaa ympäriinsä ku etittii mis se yks baari on (tais olla Maavi tai joku), ei siis oltu ite sinne menos vaa mentii frendii siihen vastaa mut oltiiki ite ihan pallohukas sit ku koitettii ettii sitä.

Tos muutama päivä sit koulus juteltii Mirkan kaa jotain kun tultiin "ulkoolta", sit Mirka heitti siihen et "nyt nää loppu" ja sit heti sen jälkeen yks lukiolainen jätkä sano jollekki sen frendille "ja lääkkeetki loppu". Oli hetken hiljasuus, sit minä ja Mirka revetää molemmat kauheeseen nauruun, noi lauseet/sanat sopi jotenkin yhteen vaik ei liittyny toisiinsa mitenkään. Ei siin mitään, lukiolaiset katto vähän pitkään siin sit ku naurettiin, no kai nyt katto vähän ku ei tajunnu et mille ylipäätänsä naurettii siin.