"Eteeni kun tuut, sen taas huomaan, et en saa sanoiksi, mitä mä tunnen suhun."

Oon vihdoinkin päässy siit erääst kusipääst yli, ainakin toivottavasti ja täl kertaa sit kuviois on eräs toinen. Must tuntuu et tää menee taas siihen et kelaan et täst jutust voi tulla jotain mut sit huomaan et se ei tulis ikin onnistuu, koska niin mulle aina käy. Mä toivon et se ymmärtäs et mist mä puhun ja mitä mä tarkotan, mut tuntuu et se ei ymmärrä - tai sit se ei vaan haluu. Kerroin sille henkilölle eilen et miten tää juttu nyt on niinku mut tuntu et se ei kiinnittäny mitään huomioo siihen, no okei saatto olla seki etten sanonu sitä päin naamaa mut kelasin et voisin kyl sanookki, ei se maailmaa kaada. Ainakaan toivottavasti. Mä en vaa haluu et kaikki saa tietää siit koska se kuiteski tuntee kaikki nää esim. "Kolkkahengarit" ja sit jos se menee niille puhuu jotain nii sit voin sanoo etten mee enää ikin Kolumbukseen. En voi sanoo noin koska kuitenkin meen sinne, mun pitää vaa sit olla niinkun ei mitään jos joku nyt saa tietää tost, mut se kyl sano et se ei puhuis siit mitään mut ei noihin jätkiin voi ikinä luottaa. Olis aika mukavaa jos mä unohtaisin sen yhen kusipään nyt ihan kokonaan mut ehken voi. Meidän pitää puhuu nää asiat kunnol selviks ennenku teen yhtään mitään päätöksii, koska haluun selityksen tälle kaikelle paskalle, (joo angstangst vittu). 

"Pelkkä sun läsnäolos on mulle rauhoittavaa"

"Kyl ne hiukset on jo ihan hyvin" - "Tuutko laittaa paremmin? :p"

Koht on jouluki. Sillon on 4 vuotta mummin kuolemasta, se tuntuu vähän haikeelta ku yleensä oltii siel joulu. Mut mennään varmaan jouluna Jokelaan kummitädille ja kummisedälle tai sit ne tulee tänne tai sitten ollaan perheen kanssa vaan kotona. En oo jaksanu miettii ees koko joululahja asiaa, et kelle ostan ja mitä ostan, pitäs varmaa koht alkaa miettii ku alkaa kauppoihin tulee sitä ruuhkaa ja sit se on yhtä hullunmyllyä juosta kaupoissa tuhannen ihmisen joukossa. Talvi on ihanaa aikaa, se pimeys ja lumi ja kaikki saa mielen jotenkin rauhalliseks, ku sillon voi vaa kattoo lumipisaroiden laskeutumista maahan ja odottaa et koska alkais pimenemään. Mut kyl talvel kaipaa sitä kesän lämpöä, tai syksyn sateita ja kesällä sitten ehkä taas talven kylmyyttä.

Taidankin lopetella tältä aamulta nyt, ei tuu enää tekstii. Oon aivokuollu.