Pitää koulus tehä sellanen joku "kirjailijakansio" äikän tunneilla ja siihen pitää lukee joku kirjakin, joten Mirka sit lainas mulle aivan upeen kirjan, tykkään siit ihan sikana vaik en oo lukenu viel ees puoliakaan. Mut sitku sitä lukee nii tuntuu et sä elät sitä hetkee mitä kirjassa kuvataan, koska oot niin keskittyny siihen lukemisee et kaikki muu katoo sun mielest etkä pysty kelaa mitään muuta ku sitä kirjaa. Joku aivan mahtava fiilis. Muuten en lue kirjoi ellei oo just joku koulutehtävä tai muuten vaan pakko sit, mut aattelin et vois alkaa lukee kaikkii kirjoi, sivistyis ainaki huomattavasti ja olis muutaki tekemist ku istuu koneella vaa.

Näin tos eilen sen yhen vitun kusipään taas. Istuttii frendien kaa kolkalla ja tää istuu sit siin vieres, miten se ees kehtaa puhuu must sen frendeille paskaa ja kusettaa mua päin naamaa? Ja miten se kehtaa kattoo mua ja mun frendei halveksuvasti ku ei itekkää oo mikään täydellinen, et kattois joskus itteää peilistä ja tajuis millases porukas se liikkuu ja tulis sit vast sanoo jos on jotain sanottavaa. Mut ei sil riitä kantti sanoo mulle mitää, koska se ei tiiä mitä se sanois, ykskin paskan puhuminen ja kusettaminen nii voin vaa sanoo et sen frendit saa kuullaa aivan KAIKEN siitä, mitä se on mulle sanonu, tehny mulle tai muuten vaa jutellu mulle, nii katotaa sit et kenen "maine" siin menee. Mua ei paskaakaa kiinnosta et milt siit sit tuntuu ku kukaa ei enää haluu hengaa sen kaa, tai no okei kaikkihan vihaa sitä, ainakin mitä mä oon kuullu ku kaikki nää sen "frendit" puhuu siit paskaa ja haukkuu sen ihan pystyy selän takana, en kyl yhtää ihmettele.

Mut toi kirja on aivan upee ! :)