Miksei kukaa osaa ottaa muit ihmisii huomioo tai uskoo mitä ne sanoo, aina saa kuulla huhuja jostain ja sit alat selittää et ne ei oo totta mut kukaan ei usko. Kelasin täs et miten paljo helpompaa ois olla viel ihan sellanen napero, niinku joku 4v, sillon ei tarvinnu huolehtii periaattees mistää koska sul oli vanhemmat jotka teki sen sun puolest ja oli sun tuki ja turva, mut nyt se kaikki on muuttunu. Tuntuu et vanhemmat ei enää välitä, tai sit nykynuoriso ei osaa välittää vanhemmistaa tai muist läheisistä ihmisistä.

Mun elämäs on pari hyvää asiaa; frendit ja se et mul on hima, niin kauan ku mutsi antaa mun asuu tääl ennenku se passittaa mut faijalle ja sielt ei sit tulla vähää aikaa himaa. Must on tullu ihan kauhee oikeesti viimevuosien aikana, ja mä tiiän et kaikki mun tuntemat henkilöt jotka lukee tän nii on samaa mieltä, mut anteeks kaikil ei aina mee hyvin. Mä en yhtaa ihmettele et mul on menny kolmen ihmisen kaa välit poikki, koska mun kaa menee helposti hermot ja se on ymmärrettävää koska puran mun vitutuksen kaikkiin mulle läheisille ihmisille vaikken tarkota sitä mitenkää pahal ja toivon et ne tajuu sen, mut enää en pura mun vitutusta muihin, ihan johonkin muihin.

.__. huoh ja elämä kusee.